katja.ahokas -at- gmail.com
RauniotKausi 2009 oli ja meni. Oli niin rikkonainen loppukausi, että jätin SOVEn suosiolla väliin ja ensi kaudeksi mietin hartaasti hakumetsään siirtymistä, molempien otusten kanssa. Ehkä kuitenkin enemmän dogin alusta kuin rauniot...? Kautta 2009 alkaa olemaan jo aikalailla takanapäin, eletään elokuun loppua. Tavoitteena tällä kaudella on sittenkin käydä suorittamassa SOVE, tai ainakin ottaa ensimmäinen yritys sen suorittamiseksi. Suap nähä miten ämmien käy... Kausi 2009 on sitten myös korkattu ja se tulikin korkaatua aivan erityisen hyvin onnistuneilla treeneillä (eli ainoa suunta nyt lienee alaspäin...). Mila tuli hallitusti radalle, löysi maalimiehet, eikä böffännyt niille. Mitä muuta voi toivoakaan ? Kaudella 2008 aloitettiin rauniotreenit Espoon seudun pelastusalan yhdistyksen pelastuskoiraosaston (ESPYPEKO) maanantain (hermo?)raunioryhmässä. Ryhmä oli aivan hulvaton, Aino Pikkusaari kuvasi otuksia ja kuvista näkyy valtava tekemisen riemu koirissa. Ensimmäisellä kaudella panostettiin erittäin järkevsti lähinnä maalimieskontaktiin, että böffäävä doggi olisi innokas etsimään ne maalimiehet ja pysymään niiden luona, kunnes palataan mamman luo. Kivaa oli, jos vain jatkaa saadaan, niin taitaa olla meidän laji. Ihmistä väistävän dogin omistajan unelmalaji, Mila ainakin on auennut hieman kiinnostuneemmaksi ihmisistä ja vähemmän varautuneeksi.
Pikkujouluissa ryhmästämme oli kirjoitettu adjektiivitarina kustakin koirakosta ja meidän osalta se meni näin (iso kiitos Kukkikselle tarinasta !!):
"REIPAS ryhmä pyyhkii HELMEILEVIÄ kyyneleitä PURSUAVIIN paitoihinsa.
|